Aulis Anttilan 1949-2011 muistolle

Kaustisen Evankelisen Opiston johtokunnan puheenjohtaja Aulis Anttila poistui joukostamme 1.11.2011 Taivaan Isän tykö 62 vuoden ikäisenä.

Auliksen poismeno tuli täytenä yllätyksenä, vaikka tiesimmekin hänen sairastamisestaan. Pidimme vielä viikkoa aikaisemmin kokousta opistolla ja Aulis oli mielestämme siinä vielä voimissaan.

Aulis Anttila teki keskuudessamme yli 40 vuoden työuran, josta suurin osa oli työ Sley:n Keski-Pohjanmaan piirisihteerinä. Tätä ennen hän oli Teuvalla ja Vetelissä v. 1969-73 seurakunnan nuorisosihteerinä.

Me opimme tuntemaan Aulis Anttilan Auliksena. Nimensä mukaisesti Aulis oli aulis, aina auttavainen, hyväntahtoinen ja lämmin. Jos Aulis oli estynyt tulemaan tilaisuuteen, koki väki tyhjyyden tunnetta.

Seuraväki oli riippuvaisia Auliksen laulunlahjoista, hän opettikin seuraväelle Siionin Kanteleen lauluja. Seurat päästiin aloittamaan tarvittaessa ilman säestystäkin Auliksen esilaululla. Auliksen mielilaulu Siionin Kanteleesta oli laulu 53: … Tahdon muistaa pitkäperjantain. Anteeksi syntini minäkin sain…..

Kristuksessa rakkaat olivat aina Auliksen puheen aloitussanat. Aulis oli lahjakas puhuja, joka pystyi puhumaan valmistelematta. Saimme myös kuulla Aulista kirkoissa saarnan pidossa ja usein häntä luultiinkin papiksi.

Työn kohokohtia olivat Lapin rippileirit, jotka toivat mieluisaa vaihtelua normaalityöhön. Kesällä pääroolin veivät evankeliumijuhlat ja Siikasafarit  Ohtakarin leirikeskuksessa, joka oli Auliksen yksi vastuualueista. Ohtakari uudistuikin Auliksen johdolla merkittävästi.

Työhön liittyen Auliksella oli luottamustehtäviä mm. omassa seurakunnassa ja Kaustisen Evankelisen Opiston johtokunnassa. Hän oli johtokunnan jäsen pisimpään kuin kukaan muu eli 35 vuotta, vuodesta 1976 lukien jäsenenä, varapuheenjohtajana 26.7.-31.12.1977 ja 1.1.1996-31.12.2002 sekä 2003 lukien puheenjohtajana. Aulis oli puheenjohtajana rauhallinen ja tasapuolinen, eikä kokouksissa äänestetty. Aulis oli käynyt opistomme 19. vuosikurssin lukuvuonna 1965-1966. Opiston toveriliiton puheenjohtajuus oli hänelle luonteva tehtävä, jota hän hoiti kuolemaansa saakka.

Allekirjoittaneelle Aulis tuli hyvin läheiseksi. Sain hänen ohjauksessaan hyvän tuen. Soittelimme jopa viikoittain ja keskustelimme muistakin kuin työasioista etenkin elämän tuomista iloista ja suruista. Viime aikojen keskusteluista on eritoten jäänyt mieleen Auliksen toteamuksia eikö vähempikin riittäisi tai Jumalan kanssa ei voi neuvotella. Koen Auliksen poismenon suurena menetyksenä.

Vaikka työ ja toisten ihmisten kuuleminen oli keskeistä Aulis Anttilan elämässään, toi hän esiin oman perheensä ja sen, kuinka tärkeä merkitys sillä oli. Etenkin pappana oleminen oli viime vuosien keskeinen ja mieluisa tehtävä. Talvella polttopuiden teko metsässä oli yksi kevättalven innostavia jaksoja.

Aulis Anttilaa jäävät kaipaamaan puoliso Leena, lapset ja lapsenlapset, isä sekä runsas ystäväjoukko. Aulis Anttila oli erittäin pidetty ihminen, ja seurakuntalaiset turvautuivat usein hänen apuunsa.
Kristuksessa rakkaat. Näitä hänen sanojaan jäämme kaipaamaan.

Jälleennäkemisen toivossa:
Rehtori Sten Varila ja Kaustisen Evankelisen Opiston väki